Urheiluvaikuttaja Reetta Meriläinen

”Suhtaudun urheilijoihin aika lempeästi, mutta tylysti ja kriittisesti urheilun epäkohtiin, joita totisesti riittää – ahneudesta ja johtamisongelmista vilppiin. Monissa ihmisoikeuskysymyksissä kansainväliset urheilujärjestöt eivät elä 2020-lukua”, sanoo urheiluvaikuttaja Reetta Meriläinen.

Reetta Meriläinen ensimmäisellä maratonillaan Ateenassa 1989.

Mitä mielen päällä

Tällä hetkellä päällimmäisenä on ilo liikunnan ja urheilun monimuotoisuudesta. Näinä aikoina jok´ikiselle löytyy iän, persoonallisuuden, ominaisuuksien, lahjakkuuden, sukupuolen, vartalon, elämäntilanteen, kiinnostuksen ja kunnianhimon mukainen laji. Millä tasolla pystyy tai haluaa harrastaa, voi itse päättää.

Mistä nyt pitäisi puhua liikunnassa ja urheilussa

Nyt pitäisi puhua sekä fyysisen että psyykkisen valmentamisen taidosta ja harrastamisen turvallisuudesta. Turvalliset välineet tai menetelmät eivät riitä vaan etenkin lasten ja nuorten pitää kokea olonsa turvalliseksi, hyväksytyksi ja koskemattomaksi. Johtamisesta (kaikilla tasoilla) täytyy myös puhua. Ihmisten ja ihmisoikeuksien kunnioitus kuuluu myös urheiluun, mikä on hyvä muistaa.

Taustasi urheilussa johtajana ja vaikuttajana

Olen työskennellyt kauan sitten urheilujournalistina. Järjestöelämään tutustuin muinaisen Voimisteluliiton hallituksessa. Urheilun tulevaisuutta, etiikkaa ja tasa-arvoa olen pohtinut useammassakin komiteassa/työryhmässä.

Mieleenpainuvinta siinä ajassa

Urheilujournalistina mieleen jäi stadionien ja hallien tunnelma, se valtava kollektiivinen tunteiden paljous ja kirjo. Järjestöt ovat tärkeitä rakenteita, jotta urheilun toteutuminen elävässä elämässä mahdollistuu. Pikkusieluisuutta ja riitelyä oli ihan turhan paljon. Tarvitaan vielä paljon työtä, jotta sukupuolten välinen ja sosiaalinen tasa-arvo etenisi. Reilua peliäkin voi harjoitella, ihan juniorisarjoista alkaen.

Mitä tarkoittaa rakkaudesta urheiluun sinulle

Iloa, elämyksiä, monenvärisiä tunteita, suuria ja pieniä tarinoita. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tunteellisemmin katson urheilua. Sydäntä särkee, kun urheilija nielee pettymystä ja kyyneleitä, kiljun ja hypin, kun urheilija tai joukkue voittaa. Lyön mielelläni vetoa. Suhtaudun urheilijoihin aika lempeästi, mutta tylysti ja kriittisesti urheilun epäkohtiin, joita totisesti riittää – ahneudesta ja johtamisongelmista vilppiin. Monissa ihmisoikeuskysymyksissä kansainväliset urheilujärjestöt eivät elä 2020-lukua.

Mistä saat iloa ja energiaa

Nautin urheilusta, musiikista, ystävistä, lapsista (keski-ikäisiä miehiä) ja lastenlapsista, metsistä ja merestä. Vapaaehtoistoiminta Naisten Pankissa ja Aktivistimummoissa tuo energiaa, estää kaivautumasta liian syvälle omaan napaan.

Mietelause tähän aikaan

Aika ei hoida mitään, ihmiset hoitavat.