Urheilun kattojärjestön rakennemuutoksissa häviäjinä lasten liikunta ja aikuisliikunta

18.1.2022

Järjestäytyneessä liikunnassa ja urheilussa tehtiin iso rakennemuutos 2010-luvulla. Ensimmäisessä vaiheessa kolme valtakunnallista järjestöä – kattojärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry sekä lasten ja nuorten liikunnan ja aikuisliikunnan toimialajärjestöt Nuori Suomi ja Kuntoliikuntaliitto – yhdistyivät Valtakunnalliseksi liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo ry:ksi.

Muutama vuosi myöhemmin toteutui rakennemuutoksen toinen vaihe, kun Valo ja Olympiakomitea yhdistyivät nykyiseksi Olympiakomiteaksi vuonna 2017.

Mihin urheilujohtajat uskoivat muutoksia tehdessään? -raportissa on haastateltu 25 keskeisessä roolissa ollutta urheilun järjestöjohtajaa.

”Tavoitteena oli herättää avointa keskustelua urheilujohtamisesta ja saada selville, mitä oppeja menneistä ratkaisuista voisi tuoda tämän päivän urheilujohtamiseen”, sanovat Eila Ruuskanen-Himma ja Maija Innanen Suomen Urheilujohtajaseniorit ry:n hallituksesta.

”Saavutettiin vähemmän kuin haluttiin”

Suomen Urheilujohtajaseniorit ry:n selvityksessä nousi esiin, että rakennemuutosta ajettiin osin eri suunnista ja eri sävyillä. Ensimmäisessä vaiheessa Valoksi muutosta perusteltiin tehokkuudella, säästöillä ja ”yhdellä luukulla”. Toisaalta suunniteltiin aktiivisesti yhdessä liikkeen lisäämistä ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa” -vision pohjalta.

Valon perustamisen vaiheessa 2012–2013 juuri kukaan haastatelluista ei tunnistanut, että lopputulos olisi se, että Valo yhdistyisi Olympiakomiteaan. Useat haastateltavat toivat myös esiin, että opetus- ja kulttuuriministeriö vaikutti vahvasti yhdentymisen ratkaisuihin.

Valon toiminta alkoi vuonna 2013. Jäsenyydet, strategia ja resurssit jäivät heti alkuunsa ohuiksi, mikä oli helpottamassa yhdistymistä haluavien peliliikettä kohti Olympiakomiteaa. Valon ja Olympiakomitean hallitukset alkoivat pitää yhteisiä kokouksia ja Olympiakomitean puheenjohtaja valittiin myös Valon puheenjohtajaksi vuosiksi 2014–16. Valo lakkautettiin vuonna 2016.

Haastateltavat nimesivät, että yhdistymisessä Olympiakomiteaksi saavutettiin yksi kattojärjestö; paremmat edellytykset huippu-urheiluun, jonka taustalla oli 2000–2010 -luvuilla tehty huippu-urheilun strategia- ja muutostyö; ulkopuolisille selkeämpi malli ja yhdistymisessä omistajien eli lajiliittojen tahto toteutui. Aluejärjestöjen asema järjestökentässä on ollut molemmissa yhdistymisissä epäselvä, ne eivät ole tällä hetkellä Olympiakomitean jäseniä.

Haastateltavat nimesivät, että yhdistymisissä menetettiin nimenomaan valtakunnalliselta tasolta kauttaaltaan liikkeen lisäämisen resursseja, lasten liikunnan ja aikuisliikunnan osaamista, innostunutta tuotekehittelyä ja intohimoa sekä vaikuttamisen, viestinnän ja kansainvälisen työn resursseja. Useiden haastateltujen kertomuksista saattoi tunnistaa hämmennyksen – miten tässä nyt näin kävikään. Sävynä oli ”saavutettiin vähemmän kuin haluttiin”.

Urheilujohtamisessa jännitteitä – liikunta ja huippu-urheilu

Haastateltavien mielestä liikunta- ja urheilujärjestöjen selkeä ykköstehtävä on edistää liikunnallista elämäntapaa. Järjestöjen pitää kuitenkin olla edistämässä sekä liikuntaa että huippu-urheilua.

Rakenteelliseksi jännitteeksi urheilujohtamiseen nostettiin, voiko yksi katto-organisaatio johtaa menestyksellisesti sekä liikuntaa että huippu-urheilua - urheilutoimijoiden identiteetit, motiivit ja intohimot ovat usein niin erilaisia lasten liikunnassa tai kansainväliseen menestykseen tähtäävässä huippu-urheilussa.

Yhden katto-organisaation kannattajat kokivat, että liikunnallisen elämäntavan ja kansainvälisen huippu-urheilun edistämisen yhteinen kattojärjestö voi toimia. Se vaatii kaikkien osapuolten tahtoa kulkea samaan suuntaan. Se vaatii uudelleen organisoitumista kattojärjestön sisällä ja vahvaa johtajuutta yleisesti ja kussakin strategisessa painopisteessä. ”Se vaatii vaikuttavaa viestintää ja mainejohtamista.” ”On tehty jo niin monta rakennemuutosta, että tällä mennään.”

Kahden organisaation kannattajat kokivat, että liikunnallisen elämäntavan ja huippu-urheilun edistäminen edellyttäisi kahta organisaatiota, jotka tekevät hyvää yhteistyötä. Valoa rakennettaessa oli myös esillä malli, että vain hallinnot yhdistyisivät. ”On vaikea kuvitella, että sama hallitus innostuisi päiväkotiliikunnasta ja kansainvälisestä huippu-urheilusta.” ”Jos ei lähde vauhtiin kolmen–neljän vuoden kuluttua, jotkut hermostuvat ja alkavat koota uutta Valoa tai SLU:ta.”

Aito muutos vaatii aikaa ja keskusteluja

Johtamisen jännitteeksi nousi myös urheilun yhdistystoiminnan hidas ja jäykkä rakenne, joka vaikeuttaa muutoksia. Kuvattiin jopa, että ”urheilujohtaminen ei ole Suomessa mahdollista, sillä tasoja on liikaa - vain yhdistyseläimet jaksavat innostua.”

Toisaalta korostettiin sitä, että muutosjohtaminen yhdistyksissä vaatii aina aikaa, ymmärrystä, vahvaa sitouttamista ja ihmisten motiivien tunnistamista - eli modernia verkostojohtamista. ”Järjestökentän kuva on iso himmeli, eikä mitään muuta vaihtoehtoa ole kuin johtaa sitä verkostona.”

Haastatteluraporttiin koottiin kokeneiden urheilujohtajien keskeisiä oppeja urheilujohtamiseen.

Muutosjohtamisessakin on aina lähdettävä arvoista ja perustehtävästä, missiosta liikkeelle. Organisaatiomuutoksia on toteutettu liiaksi organisaation rakenne ja säännöt edellä. Kaikki keskustelu pitäisi käydä suhteessa arvoihin, päämäärään ja kykyyn tulkita sosiaalista muutosta. Prosessit on johdettava ammattitaitoisesti. Ensin on määriteltävä strategia, sitten osaaminen - ja lopuksi vasta rakenne.

Johtamista tulee nykyaikaistaa, moderni verkostojohtaminen vaatii erityistä osaamista. Isot ja uudet lajit ovat kohdanneet muutokset usein ensimmäisinä. Tarvitaan yhteistyötä, strategisempia hallituksia, selkeämpää luottamusjohdon ja operatiivisen johdon yhteistyötä sekä hyviä ihmissuhteita. Urheilu on intohimon toimiala. Urheilun voimavara on, että asioita tehdään sydämellä. Pitäisi oppia viestimään merkityksiä ja kertomaan tarinoita. ”Pitää viestiä kymmenen kertaa enemmän kuin koetaan tarvittavan.”

”Urheilujohtaminen on hohdokasta ja hyvin merkityksellistä, siinä tehdään hyvää koko yhteiskunnan kannalta.”