Aatsalon juttu uudisti urheilujournalismia

Suomalainen urheilujournalismi ja itse asiassa koko suomalainen yhteiskunta havahtui tammikuussa 1998, kun STT:n toimittaja Johanna Aatsalo paljasti suomalaisen hiihdon dopingin. Aluksi lunta tuli tupaan lievästi sanottuna rankasti niin kollegoilta kuin hiihdon johtotehtävissä olleilta ja monilta muilta.

Mutta kuinkas kävikään. Kun muutama vuosi jutun julkaisemisen jälkeen Suomen hiihtomaajoukkue koki katastrofaalisen dopingkäryn Lahden MM-kisoissa, Aatsalon ja häntä tukeneen STT:n päätoimittajan Kari Väisäsen maine alkoi palautua. Joskin mukaan mahtui oikeudenkäyntejä, uhkauksia ja niin edelleen

Keskiviikkona Väisänen ja Aatsalon kirjoittaman kirjan kustantaja Henrikki Timgren olivat kertomassa Suomen Urheilujohtajasenioreiden tilaisuudessa niin dopingkirjoituksen aiheuttamista tapahtumista kuin Aatsalon tänä vuonna julkaiseman kirjan "Paljastus - tarina doping-uutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa" syntyhistoriasta.

Kirjan syntyä valotti kustantaja Timgren. Aluksi kustantajakin mietti, etteikö yli 20 vuotta sitten tapahtunut juttu ole käsitelty, mutta kun Aatsalon tarjoama teksti oli vetävää ja vailla katkeruutta, kirja päätettiin julkaista. Kirjasta tuli eräänlainen etenevä jännitystarina, trilleri, jota ryydittivät kirjoittajan päivittäiset muistiinpanot.

-        Muutamia soraääniä kuultiin, mutta hienoa, että asia tuotiin vihdoin esille, Timgren sanoi.

 Hän totesi tietenkin olevansa iloinen, että julkaistavaksi tuli kirja, joka myy - tällä hetkellä myyty noin 20000 kappaletta - mutta myös siksi, että aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä ja avasi dopingista käytävää keskustelua. Ei kuitenkaan repien eikä kiihkoten. Kirjan julkistamisen ajoitusta kustantaja kehui nappiin osuvaksi.

STT:n päätoimittajana vuonna1998 julkaistun jutun aikana toiminut Väisänen myönsi, että aika jutun julkaisun jälkeen oli raskasta, mutta hän halusi tehtävänsä mukaan tukea alaistaan. Hänen mukaansa yhteiskunnallinen ilmapiiri oli tuolloin hyvin tunkkainen, mikä ei ollut omiaan helpottamaan tilannetta.

Väisänen myönsi, että alkuperäisessä jutussa oli virheitä, mutta toisaalta myös siitä seurannut oikeudenkäynti oli hänen mielestään huonosti valmisteltu ja läpiviety.

-        Monet myönsivät, että Aatsalo ja minä olimme oikeassa, mutta monet heistä sanoivat "haluavansa pitää työpaikkansa", Väisänen hämmästeli ajan tapaa.

Alun alkaen Väisäsen mielestä oli selvää, ettei Aatsalon lähteitä paljasteta, ja näin ollen käräjäoikeuden päätös vahingonkorvauksineen oli sinällään ymmärrettävä.

Väisänen mukaan jutun tarkoituksena oli puhkaista doping-kupla. Näin tehtiin, vaikka se aiheutti monille isoja henkisiä kärsimyksiä, oikeudenpäätöksen mukaan jopa velkaantumisia.

Nykyistä urheilujournalismi, ja yleisemminkin journalismia, syytetään pinnallisuudesta, klikkiotsikoinnista. Väisänen puolustaa urheilutoimittajia, että heidän on oltava kartalla oman alansa lisäksi myös esimerkiksi taloudesta ja politiikasta. Mutta hän kysyy, ovatko vaikkapa taloustoimittajat kuinka hyvin perillä urheiluelämästä.

Timgrenin ja Väisäsen alustusten jälkeen ministeri Lauri Tarasti korosti, että oikeudenkäynneissä ratkaisee näyttö, eivät mielipiteet.

-        Joten tiesin, että Aatsalo oli oikeassa, Tarasti tiivisti.

Harri Järvinen

Kari Väisänen ja Henrikki Timgren

Puheenjohtaja Birgitta Kervinen toivottaa tervetulleiksi Mamma Rosaan lounaalle

Puhujien pöydässä kerrottiin mukavia tarinoita jo ennen ruokaa